Hei!

Tervetuloa kurkistamaan! Kiva, jos jätät kommenttia.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

lapaset ajankuluksi

Sairastelu ei sovi minun hermoille. Tai pitäisi olla koko ajan niin sairas, että olisi raatona sängynpohjalla. Heti, kun vähänkin voimat antaa myöten, minä alan suheltaa omiani ja paraneminen pitkittyy. Yritin kovin olla tekemättä mitään raskasta ja keskittyä lukemiseen, T:n kanssa leikkimiseen jne, mutta huomasin eilen kantavani vaatekaappia. Kylkihän ei siitä tietenkään vasta murtuneena oikein tykännyt. Huomasin sen kyllä vasta vähän liian myöhään. Joutui sitten tuo isäntä rukka repimään levyjä seinistä ihan yksin. Epäreilua, hajottaminen olisi ollut minunkin mieleeni.
Meillä on viimeinkin jatkettu kauan sitten aloitettua sisäremonttia. Yksi lastenhuone on hävityksen kohteena. Uusitaan seinät, katto ja lattia. Katto tosin vain maalataan, muut pinnat menee kokonaan uusiksi, seinät levyjä myöten. Täytyisi miettiä, millä tuo huone kalustetaan, vanhoja rojuja sinne ei enää viedä, mutta uusiinkaan ei oikein ole nyt varaa. No, asioilla on tapana järjestyä:)
Ja aikani kuluksi näpertelin lapaset. Näitähän tarvitaan aina. T:n kommentti lapasista: "Tievät ne on, mutta minä en pilä niittä."



Pupu oli käynyt tuhoamassa T:n tutit. "Nämä on nyt ältyttäviä!, tuumasi Pikku T.

paremman mielen ostosreissuja

Minä en pidä yhtään ruokakaupassa käynnistä. Siirrän sitä aina viimeiseen saakka. Yleensä vaivaudun kauppaan vasta, kun jääkaapissa on enää valot ja pakastimestakin on sulatettu kaikki lihat ja leivät. Jauhotkin on siinä vaiheessa jo leivottu sämpylöiksi ja viimeinen päivä syöty puuroa, soppaa, piirakkaa ja munakasta. Ostosreissu venyykin sitten melkoisiin mittoihin, sillä tavaraa ei ole ihan vähän.
Heitin varmaan  jo pari vuotta sitten roskiin meidän kauppakassit aikomuksena ommella heti uudet. Sitä inspiraatiota sai näköjään odottaa hetken. Nyt sain ne kuitenkin tehdyksi. Pitää tehdä vielä pari kassia lisää, sillä näihin ei ostoksemme mahdu. Testasin käytännössä nämä eilen ja totesin sopivan kokoisiksi. Jaksoin vielä yksin kantaa kassin, vaikka tumppasin ihan täyteen. Iloisuutta kauppareissuille tuo laukkujen vuorikankaat. Miten sitä voi olla suu mutrussa, kun kauppakassista virnistää iloisesti Pikku Myy!
Toiseen kassiin kiinnitin vielä aina hukassa olevan kärrypantin. Vielä kun saisin kauppaan suuremman ostoskärryn...
Ruskea kangas on edullinen löytö kirpparilta, kolmesta kankaasta maksoin tuolloin euron ja tämä oli  yksi niistä. Muumikangas on kangaskaupan alelaarista. Reilu kolme metriä maksoi 8 euroa.





Muumikankaasta tuli vielä Pikku T:lle tyynyliina ja lakana.