Neuletunika

Vai mekkoko tästä tuli. En mie tiiä. Sain jokunen aika sitten mieheltäni lahjaksi Kauneimmat neulemallit -kirjan. Olen neulonut pitsineuleita viimeksi monen monta vuotta sitten, joten pakkohan sitä oli kokeilla jotain. Löysin laatikosta pari suurta kerää valkoista kökkölankaa, mitkä uhrasin tähän kokeiluun. Tätä valitsemaani kuviota oli todella helppo neuloa, tuli siinä samassa telkkua töllätessä. Tosin jouduin vähän välillä vahtaamaan käsiäni ja laskemaan silmukoita; ei siis samanlaista sokkokutomista, kuin villasukkia tehdessä. Paidan/mekon/tunikan keksin omasta päästäni.

Lopputulos miellytti tyttöstäni (10v.) muuten, mutta tästä tuli liian pitkä. Mittasin hölmöyttäni neuleen pituuden vaakatasossa, kun olisi pitänyt mitata pystyssä, roikkuen. Neulehan venyy!!!! Ehdotin, että työntää neuleen kaapin perälle odottamaan tyttären kasvamista muutamalla sentillä. Hihat on puolipitkät, joten tytön kasvaessa niistä kai tulee lyhyet. Hmmm, tämä voi jäädä pitämättä, mutta sainpas harjoitusta ja lankakoria tyhjemmäksi.

Remppahommat jäihin!

Nyt on mökki siinä kuosissa, missä se saa ollakki pitkän aikaa. Keittiö ja toinen vessa, sekä tuulikomero (vai mikä tuon eteiskopin virallinen nimitys on?) jäävät remppaamatta. Loppui hermot ja rahat. ;) Samalla taloa suuren perheen kanssa asustaen remontointi on hankalaa, hermoja kysyvää hommaa. Hyvin selvittiin. Ollaan tyytyväisiä lopputulokseen ja toivotaan, että paikat pysyy kuosissa edes muutaman vuoden.

Enempää en kotiani taida täällä raottaa. Parista huoneesta seinänvärit on nyt julkistettu, se riittänee.
Huomenna palataan käsitöiden pariin. Tyttären neuletunika on höyrytystä vaille valmis. Huomiseen siis!