Miljoona pistoa

Leivon leivon leipäsiä, suloisia makoisia.....tuikin puikin piikillä....
Edeltävän viikon hommat tuli tiivistettyä yhteen lauseeseen.

Aurinko uskalsi näyttää naamaansa tällä viikolla pitkän pimeyden jälkeen. Voi miten se piristikään mieltä ja sai  naaman väkisinkin hymyyn. Pakkanenkaan ei saanut aurinkoista oloani nujerrettua, vaan tuntui ihan piristävältä.

Onhan tälläkin asialla tietysti nurja puolensa. Enää ei voi sulkea silmiä kaikelta pölyltä ja köllötellä tyytyväisenä kynttilänvalossa, sillä aurinko-armas on armoton. Tartuin tarmokkaasti luutuun ja kolusin kolon jos toisenkin puhtoiseksi. Kiitin aurinkoa oikeasta ajoituksesta, sillä meillä juhlittiin viikolla kahdet synttärit, 2v ja 10v. Eipä tullut mummeilta ja kummeilta pyyhkeitä tupatarkastuksessa.
Ihminen ei kai ole koskaan täysin tyytyväinen, en minä ainakaan, vaan aina pitää nurista jotain. Nyt juhliin leipominen sujui joutuisasti mieheni avustuksella, mutta valitin kiertoilmauunin puuttumista. Nii-in....

Kävin viime maanantaina lahjaostosten yhteydessä kirpparilla. Löysin kolmet huopatossut, kaikki väärän kokoisia. Tuo jäi harmittamaan sen verran, että päätin tehdä oikean kokoiset itse.  Kudoin putkelot hahtuva-langasta ja aloin neulahuovuttaa sen päälle. Muotiksi leikkasin jalkani kokoisen palan vaahtomuovia. Työ oli yllättävän kova.  Miljoona neulanpistoa on alakanttiin arvioitu. Näihin tossuihin upposi monen monta tuntia. Ehdin jutustella tyttösten kanssa pari iltaa neulalla tökkien. Yhden illan huovutin ja keskustelin mieheni kanssa autoista (toisin sanoen nyökkäilin ja olin ymmärtävinäni) ja pari iltaa sotkin sohvaa villapölyyn  (en suosittele mukaansa tempaavaa elokuvaa neulan kanssa katsottavaksi, sillä nyt on kädessä muutama mukava reikä).
Tossujen reunan huolittelin virkkaamalla. Huovutin vielä koristeeksi sydämet.
Nyt tossut on jalassa ja mukavilta tuntuvat. Materiaalien hinnaksi arvioisin 5€, vaikka eipä näihin nyt mennyt tietysti euroakaan, sillä nämä on kasattu niistä jämistä, mitä kaapeista löytyi. Siitä syystä tämä laikukas kuviointikin; tasavärisiin ei olisi villa riittänyt. Tossut on laminaatilla liukkaat, joten voip olla, että kiinnitän pohjaan vielä nahka- tai kumipalat (sittenhän näillä voisi hipsiä tuossa pihallakin). Tai sitten en.

Omat villasukat

Tein tässä kätevän huomion. Lapsilla ja miehellä on monen monet villasukat, kuviollisia, raidallisia ja yksiväriä. Mutta minulla itselläni vain yhdet ehjät. Jupisin tätä asiaa ääneen ja päätin korjata tilanteen heti. Kudoin itselleni nämä kukkasukat. Kukkamallin kopioin ruutupaperille netistä googlettamalla löytämistäni kuviosukista silmukoita ruudulta laskemalla. Varren köynnöksen kehittelin siinä kutoessa. Väriksi valitsin tietysti vihreän ja sen seuraksi itsellenikin yllätyksenä violetin, mikä ei todellakaan ole lempivärejäni. Taitaa olla jokin vakavampi viiraus meneillään. Syy voi olla sekin, että tuota violettia sattui vain olemaan iso kerä jäljellä. Nyt mietin, minkä vaatteen kanssa näitä pidän. Taidan omistaa kuitenkin yhden violetin paidan, anopin ostaman. Tulee sillekin käyttöä. Näinhän se menee; etsitään villasukille sopiva paita, eikä toisinpäin.

Jupinani sukkapulasta oli kantautunut nuorison korviin ja sain  lahjaksi tyttäreni kutomat villasukat. Oli piilotellut niitä tuolla kaapinperällä. Nyt minulla on siis jo kahdet uudet sukat. Eipä palele varpaita, eikä tarvitse enää jupista. Epäkohta korjattu, on heti parempi mieli!

Uudet varpaiden lämmittäjät.

Tyttöseni kutomat sukat.

kirjalöytöjä

Yritin löytää käsityökirjoja kirja-alesta. Ei onnistunut. Tai olihan niitä vaikka kuinka monta, muttei sellaisia, mitä olisin halunnut. Selailin kyllä kaikki lävitse, myös normihintaiset, mutta sisällöltään useimmat oli köyhääkin köyhempiä. Raavin päätäni kirjakaupan hyllyjen välissä ja myyjä tuli jo kysymään, voisiko jotenkin auttaa. Meinasin päästää ilmaan raikuvalla äänellä  päässäni surraavat kysymykset. Olenko vain kamalan kranttu? Onko oikeasti kaikki kirjat vain toistensa toisintoja? Onko kaikki painamisen arvoinen jo painettu aikaa sitten ja kuka kumma niitä kirjoja oikein ostaa? Miten hyvästäkin ideasta voi tehdä niin tunkkaisen kokonaisuuden? Miten monta kökköä voi mahduttaa yhteen kirjaan ja näistäkö pitäisi löytyä ahaa-elämyksiä ja uusia ideoita? Kuka ne sutturat ja sähellykset oikein julkaisee? Plääh. Pitäköön käsityökirjansa, en ois niitä halunnutkaan!
Oikeasti mulla taisi olla vain huonompi päivä....

En kuitenkaan päässyt kaupasta ilman pankkikortin vingutusta (näin käy useimmiten kirja- ja kangaskaupoissa), vaan ostin pari kirjaa yölukemisiksi. Nyt vain harmittaa, etten ehdi näitä lukemaan heti, sillä ompelupöydällä odottaa läjä kankaita kaavoineen. Joku järjestys se näissäkin hommissa on oltava! :)

Nämä ahmitaan ensitilassa!

Puikot kilisee

Rakastan kutomista, se on rauhoittavaa, mutta inhoan lankojen päättelemistä. Mikähän siinäkin on? Pienin homma ja työhän on valmis heti sen jälkeen, mutta...Siispä usein työt jää päättelemättöminä koriin odottamaan inspiraatiota. Sehän tulee vasta pakon edessä. Joko jälkikasvu hoppuuttelee liikaa tai tulee pakottava tarve saada esimerkiksi uudet villasukat jonkin vaatteen kanssa ylle. Sitten sitä päättelemistä piisaakin riittämiin....

Kudon joskus myös ihan ilman tarvetta, silkasta kutomisen riemusta. Ne työt valmistuu nopeasti, ilman käsiin tuijotusta tai silmukoiden laskemista. Isoilla puikoilla työhön saa vielä hurmiollisen vauhdin. Ajatukset soljuu yhtä nopeasti, kuin lanka sormieni lomitse. Joskus en kuule, enkä näe mitään tässä mielentilassa, joten tätä on parasta harrastaa vasta, kun lapset nukkuu. Hih, hulluuden uusi ilmentymä!

Sain juuri valmiiksi, ja myös pääteltyä putkihuivin ja pari neuletta. Näissä oli puikkojen viuhumisen meininki! Tyttäreni kaverit tilasivat heti läjän putkihuiveja, joten saan jatkaa ajatusten lennättämistä ihan luvan kanssa.

Näitä pitäisi nyt kutaista muutama:)

Keittiöhommia

Virkkasin viime syksynä ensimmäiset bambu-luutut. Muita en enää huoli. Luutut on päivittäisessä kovassa käytössä, eivätkä vieläkään haise tai ole menettäneet imukykyään.  Nyt näyttää kuitenkin siltä, että ne alkaa lahota käsiin:)
Yritin tänään etsiä lisää bambu-lankaa kaikista mahdollisista paikoista, missä lankoja myydään, tuloksetta. Huomasin, että olisi kunnon lankakaupalle tilausta tässä kaupungissa!!!
Meinasin jo luovuttaa ja leikellä vanhan t-paidan luutuiksi voimasanojen säestyksellä, kun muistin, että olin kutonut piskuiselle kintaslapasia bambu-langasta. Niinpä purin yhdet pieneksi jääneet kintaslapaset ja virkkailin niistä uuden luutun. Täytyy jatkaa lankametsästystä, sillä jossain vaiheessa nämä nyt virkkaamani lahoavat käsiin.

Tässä viimeisessä kuvassa näkyy myös tekemäni pannumyssy. Tykkään juoda iltaisin teetä, nimenomaan irtoteetä pannussa haudutettuna. Tuppasi vain harmittamaan teen nopea jäähtyminen. Sitä kun on kiva lipittää hitaasti ja monta kupillista. Ajattelin ensin tehdä pannumyssyn tilkuista, mutten osannut päättää, millaisen. Päädyin pikaratkaisuun ja ostaa täräytin Tiimarista paksua huopaa, leikkasin kolmeksi kolmioksi silitysraudan pohjaa mallina käyttäen (hieman suurensin). Neulahuovutin  lehtikuviot jokaiseen kolmioon; liekö jo kesä kummittelee mielessä,  ja lopuksi ompelin kolmiot  käsin yhteen. Viilsin vielä yhteen sivuun pannun kahvalle reiän. Nyt tee pysyy lämpimänä vähän pidempään. Tämän alle mahtuu sopivasti myös kahvipannu tai espressopannu.

Yönykerrystä

Iltaisin...tai öisin, kun toiset jo tuhisevat tässä talossa onnellisesti lämpöisen peiton alla, minä teen käsitöitä ( tai luen). Usein jumiudun tuohon sohvan nurkkaan miehen kainaloon kutomaan, mutta aikansa sitäkin vain jaksaa,
siis sitä kutomista:) 
Viime viikon kirjastoreissulta tarttui mukaan läjä Bead & Button- lehtiä. Saisipa noita tunteja päiviin oikeasti vähän lisää. Niin monta ihanaa ideaa syntyi lehtiä selatessa.
Tartuin perjantai-iltana helmilaatikkooni, näpersin ja kokeilin. Huomenna täytyy lähteä etsimään oikeanlaista lankaa, sillä nämä kokeilut tein tikkauslankaan, eikä se oikein sovellu tähän hommaan. Tekniikka tuli kuitenkin tutummaksi ja uuden oppiminen on aina mielekästä ja palkitsevaa. Jos vain omistaisin kunnon kameran, saisi näistä parempia otoksia.

Tästä se lähti.

Tyttäreni tekemässä  pipossa tämä näytti mukavalta.

Kaksi rintakorua ja rannekoru.

Neulahuovutin helmitähdille taustoiksi pyörylät. Kiinnitin tähdet muutamalla pistolla reunoistaan kiinni huopaan. Nurjalle puolelle kiinnitin rintaneulan. Yksistään nämä tähtöset on minun makuuni ihan liian BLING, mutta huopa pehmentää kyllä kivasti. Hatussa tai pipossa nämä näytti hauskoilta. Myös eleettömän villatakin rintapielessä tähti tuikki kauniisti.
Rannekorua tehdessä vain kokeilin, miten tuo kuvio tehdään ja miten solmitaan lukko jne. Tätä korua minä tuskin tulen käyttämään, mutta lapset tuntui tykkäävän, joten voisin kokeilla jostain hillitymmistä helmistä.

Ja tähän lopuksi pieni varoituksen sana: tähän hemmetti jää koukkuun!

Pakkaspuuhia

Viikonloppu meni suurilta osin sisällä hyssytellen. Tykkään kyllä talvesta, kun vain pysyis tuo pakkasmittari alle -10 asteessa.

Ostettiin pitkästä aikaa uusi 1500 palan palapeli. Sitä kasailtiin porukalla leivinuunin räiskyessä. Meneehän  ne pakkaspäivät niinkin.

Tämä vain täytyisi saada piakkoin valmiiksi. Menee muuten ruokailut itämaiseen tapaan lattialla, sillä tämä levitettiin kotoisasti keittiön pöydälle.

Seuraavaksi kaivan kaapista 2000 palan palapelin, minkä ostin odottaessani tuota piskuista. Aloitin sen kyllä ja rakensin pari viikkoa ahkerasti. Siitä ei koskaan tullut valmista. Liian paljon samanvärisiä paloja...hermot tai istumalihakset oli tuolloin liian huonot. Nyt voisi olla eri juttu.

Toppatakki

Sain valmiiksi tyttäreni toppatakin tänään. Kaavan piirsin itse toisesta takista vähän muokkaillen. Kaava onnistui ihan hyvin, mutta kankaan valinta ilmeisesti ei. Tämä kangas näytti kankaana kivemmalta, kuin valmiina takkina. Yritettiin hakea kuviollista ja värikästä ulkoilupukukangasta vähän joka paikasta tuloksetta. Nähtäväksi jää, tuleeko tästä käyttötakki, vai kaapintäytettä.

Ompelin ennen joulua myös piskuiselle toppavaatteet. Haalaria on käytetty joka päivä, eikä käyttö  näy vielä lainkaan, vaikka pyllymäkeä on laskettu ja maassa konttailtu. Tähänkin haalariin piirsin kaavan itse. Muuten hyvä, mutta kauluksesta tuli vähän liian ahdas. Se vika on korvattu jättämällä vetskaria vähän auki ja käyttämällä kunnon kauluria. Kankaan ostin Eurokankaasta. (Pinnoitettu ulkoilukangas kilotavarana.)

Villa taipuu moneksi

Huovutin lapsille taas uusia kintaita. Pitävät näitä ihan koko ajan, on kai siis mukavia ja lämpimiä. Nämä kahdet tein Huopanen-langasta ja huovutin pesukoneessa. Vähän paksuhkojahan nämä on, mutta eipä tule kylmä. Parempaa lankaa en tilaamatta saanut (enkä jaksanut alkaa tilailemaan).

Ennen pesukonetta...

Ja pyykkäyksen jälkeen. Näiden kaverina pinkit toppahousut ja pinkki hattunen. Rinsessan kouluvaatteet.

Isomman tohelon kintaat.

Huovuttaminen on mukavan pehmoista hommaa. Olen huovutellut monenlaisia töitä. Meikkipussukoita, tossuja, hattuja, heijastimia, rintakoruja, tauluja, tyynynpäällisiä, saippuoita....
Aluksi huovutin vain perinteisesti saippuan kanssa roiskimalla. Neljä vuotta sitten mieheni toi minulle huovutusneuloja ja pyysi tekemään jotain kivaa. Minä tottelin ja yritin. Ensimmäinen neulahuovutustyöni on tämä kalasteleva Jupukka.(Hänellä on tietysti Suomen lain mukaiset pelastusliivit, eihän sitä muuten vesille.) Rungoksi laitoin rautalankaa ja sitten vain kokeilin.
 

Tästä kokemuksesta innostuneena päätin huovuttaa jotain littanaa neulaamalla. Siitä syntyi tämä tulppaani-taulu. Tätä oli mukava tehdä. Käytin tähän ruskeaa, mustaa, valkoista ja kolmea eri harmaan sävyä.

Kun odotin piskuistani, näin huovutettuja hauskoja talvihattuja. Minä tahdoin heti kokeilla, miten niitä tehdään. Ja näin tutustuin pesukoneessa huovuttamiseen. Syntyi tämä synkkä ja todella lämmin hattunen. Tätä koristaa eri päivinä erilaiset korut. Tein myös piskuiselle oman mörökölli-hatun, mutta se on jo tietysti pieni.

Tämä päässä ei palele!

Elämän pieniä nautintoja

En kuitenkaan aio kirjoittaa tähän chileläisistä punaviineistä, juustoista, kalasta tai suklaasta, vaan tästä  aamusta.
  
Aamu alkoi jo varhain, heräsin ensimmäisen kerran jo neljän aikaan luullen, että on jo oikeasti aika nousta. Iloinen virne kasvoillani kömmin takaisin peiton lämpimään syleilyyn. Herätin lapset puoli seiskan aikaan, kaikki paitsi pienimmän. Tästä alkaakin ne pienet nautinnot :)

Sain syödä aamupalan rauhassa, ilman että maito tai vesi tai mikään muukaan kaatui tai tippui. Mikä elämys, kun harvoin tapahtuu! Join pannullisen kahvia ja rupattelin lasten kanssa, kun tekivät kouluun lähtöä. Mies lähti töihin ja pötköttelin leppoisasti pikkuisen vieressä ajatellen, että kohtahan se herää....Mutta....eipä heti herännytkään.
Luin pari lukua kirjaa, keitin uuden pannun kahvia, nautiskelin aamun hämärästä kynttilöiden loisteessa, siivosin rauhassa keittiön, kävin suihkussa ihan yksin ja ehdin jopa kutoa hetken, ennen kuin pienet askeleet tapsutteli keittiöön. Ensimäiset sanat olivat tälle aamulle: "uomenta äiti, helätin. Yt aamupalalle, T haluaa kuumaa leipää."

Voiko tämän leppoisammin päivä alkaa. Taidetaan jatkaa samalla ihanalla linjalla ja painutaan kirpputoreja kiertämään tyttökarkit (rusinalaatikko) taskussa. Kyllä arki on ihanaa!

Aamukahvia ja kynttilänloistetta.Tilkkuliinan ompelin 2009 jouluksi suojaamaan puuhellan pintaa.

Sohvannurkkahommia. Mieheni osti lankakauppa-kirjat joululahjaksi, yhden jo edellis jouluna. Kutimista tulossa toiseksi nuorimmalle huopakintaat.

Tilkuista ja vähän muustakin

Joulun jäljiltä kaapissa on taas hyvä läjä kankaiden rippeitä. Niistä voisi nysvätä jos minkälaista tilkkuhärpäkettä, kun vain löytäisin sitä aikaa jostain kaupan alekorista.

Tilkuista kasaaminen on mukavaa hommaa.  Sitä tulee nyhjättyä tavallaan tyhjästä ja kaappiin tulee tilaa uusille kankaille (= itselle keksitty lupa tuoda kotiin lisää kankaita!). Tuoreimmista tilkkutöistä ei kuvia ole ja työt on jo maailmalla, mutta löysin kaapin kätköistä kuitenkin joitakin jämistä ommeltuja.

Kirahvi-mekkonen on lakanakankaan lopusta ja laukun vuorikankaan jätepaloista. Painokuvan ostin käsityömessuilta, enkä harmikseni muista kuvan painajaa. Mekon kaavan kopioin lahjaksi saadusta mekkosesta. Kiva malli, helppo tehdä ja näyttää paidan + sukkisten kanssa niin puetulta. Toinen essumekko on vanhoista verhoista vuodelta... Tilkkupeiton ompelin nuorimman poikani pinnasänkyyn päiväpeitoksi. Toimi kuitenkin enempi leikkipeittona lattialla.

Nämä karamellit on paidan, pussilakanan ja mekon jämäkankaista. Nauhat ostin näihin mekkoihin ihan kaupasta. Tilkkupeiton olen tehnyt  noin 12 vuotta sitten. Näitä on kaksi, toinen vähän vaaleampi. Peittojen tilkut on verhoista, lakanoista ja pinnasängyn uudin-verhoista. Täytteenä vanhan peiton vanu.

Tilkkuinnostus on tarttunut jo tyttärellenikin. Sain joululahjaksi tämän ihanan meikkipussukan. Kyllä tyttö äidin tuntee, sillä värit on kuin minun valitsemat. Pussukka pötköttää tässä mummoni virkkaaman keinutuolimaton päällä.

Rakkaita omituisia aarteitani

Tuttavaperheemme talo paloi maan tasalle reilu vuosi sitten. Heidän selviytymisensä on huikea tarina. Liekeistä pelastui vain joitain astioita ja osa valokuvista, mikä oli ihmeellisen onnekasta. Kaikki muu irtain ja ison perheen talo katosi savuna ilmaan.  Monta tärkeää tavaraa ja muistoa katosi. Onneksi kukaan ei loukkaantunut fyysisesti.

Juttelin omien lasteni kanssa, miten tulipalon sattuessa tulisi toimia. Tarkistettiin, mistä löytyy sammutuspeitto ja mietittiin, miten pääsisi nopeiten ulos mistäkin huoneesta.

Keskustelu pani miettimään, mitä minulle arvokasta mahdollinen tulipalo voisi tuhota. Siis maallista tavaraa....minun ihmeellisen outoja aarteitani. Ei rahassa minkään arvoisia, mutta juuri minulle tärkeitä.

Sain mummoni vanhan lehmänkellon parikymmentä vuotta sitten. Kello löytyi mummolan makasiinista ihan sattumalta. Mummo kertoi kellon kuuluneen hyvin lypsäneelle ja puhetta ymmärtäneelle lehmälle. Minä ja lehmä ei koskaan tavattu, mutta kello kertoo minulle silti tarinoita tuolta kaapista, kun kuuntelen aivan tarkkaan istuessani pappani keinutuolissa.

Tämän savikellon sain siskoltani joululahjaksi myös noin 20 vuotta sitten. Tämä on rakkain joulukoristeeni, jonka käärin aina joulun jälkeen huolellisesti silkkipaperiin odottamaan seuraavaa joulua.

Karhu-herran on tehnyt mieheni sokeutunut pappa puukolla vuollen. Karhu on elänyt monenlaisia vaiheita. Koristeena anoppini hyllyssä,  hurjana otsona mieheni leikeissä, komeron pohjalla unohdettuna ja nyt meidän kirjahyllyn päällä juhlapaikalla vartioimassa meitä. Tietäisinpä, mitä pappa on miettinyt ja missä tätä vuollessaan......


Omituisia ovat aarteeni...mutta niin olen kai minäkin...onneksi!

Pittääkö vääntää rautalangasta?

Viime talvena kävin äitin kans teatterissa. Esitys oli ihan hyvä, mutta enemmän mieleen siitä reissusta jäi teatterin aulassa ollut kansalaisopiston käsityönäyttely. Siellä törmäsin rautalankatöihin ja ne viehätti kylmyydellään pakkasen keskellä. Siispä suunnistin seuraavana päivänä rautakauppaan ja kävin ostamassa pari kerää lankaa. Työkalut lainasin mieheni kalastustarvikekaapista...siis pihdit ja leikkurit.
Uuden materiaalin työstäminen oli aluksi vaikeaa ja vaati kärsivällisyyttä, mutta omasta mielestä sain myös jotain onnistumaan. Rautalanka ei vienyt sydäntäni, vaan mieluummin soljutan sormieni lomitse villaista ja pehmeää, mutta olihan tuo vaihtelua. Rautalankaa on muuttanut meille vielä lisää, ja monen paksuista, myös hopeoitua, joten ihan pöhköltä tuo väänteleminen ei sittenkään tuntunut. Ainakin se venytti pinnaani...hyvä niin.

Mummoni suojelusenkeli.

Hopeoidusta langasta, voi käyttää kirjanmerkkinä.

Lahjoja

Paketteihin käärin tänä jouluna  mukavan määrän omien kätteni töitä. Ja mikä mieleisintä, tarttui tekemisen into jälkikasvuunikin. Heidän kaverinsa löysivät pikkujoulupaketeista käsin valmistettuja aarteita.
Lahjoja tehdessä muistelin mukavia yhteisiä hetkiä lahjan saajan kanssa. Itse tuotteen lisäksi pakettiin  sujahti siis runsaasti iloa, elämyksiä ja ajatuksia.

Nuorisolle pussukoita.

Rapisevan muovihirvityksen korvaava nenäliinakotelo. Näitä oli kiva tehdä.

Joulutunnelmissa

Vuosi on vaihtunut, mutta elelen yhä jouluisissa tunnelmissa. Joulukoristeet ja -kuusi törröttävät  juhlallisesti paikoillaan ja mieli on edelleen levännyt ja rento. Huomenna tuo arki taas alkaa. Tänään huomasin jo miettiväni uusia käsityöideoita, joten sitä on levätty riittävästi joululahja-vouhotuksen jälkeen. Kädet syyhyää taas tekemään.

Harmittelin jokin aika sitten, etten ole tajunnut kuvata käsitöitäni vuosien ajalta. Niitä olisi tuhansittain. Sitä ajatusta pyöritellessäni ja siskoni ihanaa blogia tutkiessani ajattelin itsekin yrittää. Jää ainakin jokin kuva ja muisto tehdyistä töistä ja ehkäpä joku  voi saada myös itselleen jonkin ajatuksen....

Laitan muutaman kuvan joululahjoiksi menneistä käsitöistäni. Uusia juttuja julkaisen sitä mukaa, kun niitä syntyy.

Sukat rakkaalla sisarelleni.

Kummitytölle laukku ja sisällä tietysti aarteita.