Viime talvena kävin äitin kans teatterissa. Esitys oli ihan hyvä, mutta enemmän mieleen siitä reissusta jäi teatterin aulassa ollut kansalaisopiston käsityönäyttely. Siellä törmäsin rautalankatöihin ja ne viehätti kylmyydellään pakkasen keskellä. Siispä suunnistin seuraavana päivänä rautakauppaan ja kävin ostamassa pari kerää lankaa. Työkalut lainasin mieheni kalastustarvikekaapista...siis pihdit ja leikkurit.
Uuden materiaalin työstäminen oli aluksi vaikeaa ja vaati kärsivällisyyttä, mutta omasta mielestä sain myös jotain onnistumaan. Rautalanka ei vienyt sydäntäni, vaan mieluummin soljutan sormieni lomitse villaista ja pehmeää, mutta olihan tuo vaihtelua. Rautalankaa on muuttanut meille vielä lisää, ja monen paksuista, myös hopeoitua, joten ihan pöhköltä tuo väänteleminen ei sittenkään tuntunut. Ainakin se venytti pinnaani...hyvä niin.
 |
| Mummoni suojelusenkeli. |
 |
| Hopeoidusta langasta, voi käyttää kirjanmerkkinä. |
Kauniita ovat, ja tuo kukkakono erityisen veikeä!
VastaaPoistaMinun kärsivällisyys ei ole vielä sitä luokkaa että uskaltautuisin edes kokeilemaan. Ehkä joskus...
I-ha-nia! Olen itse yrittänyt vääntää vain käyttöesineitä, mutta nuo ovat kovin suloisia ja herättävät halun kokeilla.
VastaaPoista