Hulluuden rajoilla

Pari päivää on menny kuumeessa. Päätä särkee, mutta muuten olo on siedettävä. Jotain pitää aina nykertää, vaikka se ei aina niin viisasta oliskaan. Piti keksiä puuha, mitä kykenin tekemään myös makuultaan sohvalla kylmä kääre päähän nakattuna. Hullua, tiedän.

Niinpä tartuin virkkuukoukkuun. Lopputulos oli tässä vaiheessa vielä auki. Muistin, että tyttäreni virkkaili jokunen vuosi sitte amigurumeja. Siis niitä pieniä virkattuja ja täytettyjä olioita. Eihän meillä tai tietääkseni lähipiirissäkään kukaan sellasilla mitään tee, joten piti vähän soveltaa.

Pienimmäiseni innostu virkkaustuloksestani todella ja luultavasti nämä meneekin hänen leikkeihin, ellei mies ryöstä niitä työkaluikseen;). Sorminukeille on vielä jatkokäyttöäkin ja näitä täytyy tehdä vielä enemmän, sillä keksin ratkaisun erääseen keskeytyneeseen projektiini. Siitä myöhemmin.

Kötöstyksillä oli yllättävän hauska leikkiä, miltei yhtä kivaa, kuin käsinukeilla.

Langankulutusyritykseni ei näitä tehdessä etene, joten on keksittävä jotain, että saisin viimein vanhat langat kulutetuksi ja saisin korkata ne uudet! :)

Vain sika sai hännän :)

lapaset ajankuluksi

Sairastelu ei sovi minun hermoille. Tai pitäisi olla koko ajan niin sairas, että olisi raatona sängynpohjalla. Heti, kun vähänkin voimat antaa myöten, minä alan suheltaa omiani ja paraneminen pitkittyy. Yritin kovin olla tekemättä mitään raskasta ja keskittyä lukemiseen, T:n kanssa leikkimiseen jne, mutta huomasin eilen kantavani vaatekaappia. Kylkihän ei siitä tietenkään vasta murtuneena oikein tykännyt. Huomasin sen kyllä vasta vähän liian myöhään. Joutui sitten tuo isäntä rukka repimään levyjä seinistä ihan yksin. Epäreilua, hajottaminen olisi ollut minunkin mieleeni.
Meillä on viimeinkin jatkettu kauan sitten aloitettua sisäremonttia. Yksi lastenhuone on hävityksen kohteena. Uusitaan seinät, katto ja lattia. Katto tosin vain maalataan, muut pinnat menee kokonaan uusiksi, seinät levyjä myöten. Täytyisi miettiä, millä tuo huone kalustetaan, vanhoja rojuja sinne ei enää viedä, mutta uusiinkaan ei oikein ole nyt varaa. No, asioilla on tapana järjestyä:)
Ja aikani kuluksi näpertelin lapaset. Näitähän tarvitaan aina. T:n kommentti lapasista: "Tievät ne on, mutta minä en pilä niittä."

Pupu oli käynyt tuhoamassa T:n tutit. "Nämä on nyt ältyttäviä!, tuumasi Pikku T.

Kevätpipo

Siivosin lankakätköjäni. Olen onnistunut pienentämään lankakasaani  talven aikana huomattavasti, arkun kansi mahtuu ensi kertaa kunnolla kiinni. Käteeni sattui yksi kerä puuvillalankaa. Yritin muistella, mitä varten olin sen joskus ostanut, mutta sitä tietoa ei muistini lokeroista löytynyt. Nappasin virkkuukoukun käteen, siivous sai siis jäädä ja virkkailin ensimmäisen kevätpipon.
Pipon syntyminen ei ollutkaan ihan koukun suihkimista, vaan vaati muutaman virkkaa-pura-virkkaa tuokion. Halusin pitsimäisen pinnan, mutten reikiä. Ohjetta minulla ei ollut, halusin keksiä idean itse. Jälleen huomasin, että olen yksinkertainen tai ainakin tykkään yksinkertaisista asioista. Pylväitä laskien pipo lopulta valmistui. Virkkasin vielä koristeeksi pari kukkasta ja lisäsin väriksi paljetit ja helmet kukkien keskustoihin. Pikku T on leikkinyt pipo päässä koko päivän, joten ihan onnistunut tekele kai tämäkin. Täytyy painaa mieleen, miten tämän tein, sillä valkoinen ei pienen päässä kevään kura-aikana palvele. Hih, keksinhän minä hyvän syyn lähteä jälleen lankaostoksille. Hyvä minä!

Sano Ijo

Eilen oli taas sellainen voiko elämä olla enää ihanampaa- olo. Istuttiin miltei koko perhe pöydän ääressä, jokainen puuhaili omiaan, mutta oltiin silti yhdessä. Yksi teki matikan läksyjä, toinen kirjoitti äidinkielen tehtävää, kolmas opetteli sydämen toimintaa ja neljäs pänttäsi historian kokeeseen. Isäntä luki lehteä kahvia ryystäen, minä otin virkkuukoukun jämälankapusseineen ja aloin kysellä historiaa. Pienimmäinen hömpsötteli omiaan, leikki muumeilla, keitti meille leikkikahvia, tarjoili ihania mielikuvituspullia, puputti keksejä ja välillä virkkasi omaa työtään. Hetki oli mieleenpainuva.
Siinä samalla tuli juteltua verkkaisesti, kyseltiin päivän kuulumisia. Läksyjen teko oli tavallistakin hitaampaa, muttei se tuntunut haittaavan ketään.

Käsissäni oli alkanut syntyä jotain. Näytti virkatulta pallolta, joten lisäsin silmukoita ja jatkoin. Heitin ilmaan kysymyksen: "Mikä tämän nimeksi tulee?", ja jatkoin historian kyselyä.
Jossain vaiheessa kysyin uudelleen nimeä, sain vastaukseksi: "Se sanoi jo!".

Historia tuntui uponneen päähän, verenkierto oli opittu, matikan pulmat ratkenneet ja äidinkielen kirjoitelmasta tuli mainio. Minun käsistäni irtosi tämä Sano Ijo.

Täytteenä haalarin vanun jämäpalat.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Tättä tulee tulle takki!

Keittiöhommia

Virkkasin viime syksynä ensimmäiset bambu-luutut. Muita en enää huoli. Luutut on päivittäisessä kovassa käytössä, eivätkä vieläkään haise tai ole menettäneet imukykyään.  Nyt näyttää kuitenkin siltä, että ne alkaa lahota käsiin:)
Yritin tänään etsiä lisää bambu-lankaa kaikista mahdollisista paikoista, missä lankoja myydään, tuloksetta. Huomasin, että olisi kunnon lankakaupalle tilausta tässä kaupungissa!!!
Meinasin jo luovuttaa ja leikellä vanhan t-paidan luutuiksi voimasanojen säestyksellä, kun muistin, että olin kutonut piskuiselle kintaslapasia bambu-langasta. Niinpä purin yhdet pieneksi jääneet kintaslapaset ja virkkailin niistä uuden luutun. Täytyy jatkaa lankametsästystä, sillä jossain vaiheessa nämä nyt virkkaamani lahoavat käsiin.

Tässä viimeisessä kuvassa näkyy myös tekemäni pannumyssy. Tykkään juoda iltaisin teetä, nimenomaan irtoteetä pannussa haudutettuna. Tuppasi vain harmittamaan teen nopea jäähtyminen. Sitä kun on kiva lipittää hitaasti ja monta kupillista. Ajattelin ensin tehdä pannumyssyn tilkuista, mutten osannut päättää, millaisen. Päädyin pikaratkaisuun ja ostaa täräytin Tiimarista paksua huopaa, leikkasin kolmeksi kolmioksi silitysraudan pohjaa mallina käyttäen (hieman suurensin). Neulahuovutin  lehtikuviot jokaiseen kolmioon; liekö jo kesä kummittelee mielessä,  ja lopuksi ompelin kolmiot  käsin yhteen. Viilsin vielä yhteen sivuun pannun kahvalle reiän. Nyt tee pysyy lämpimänä vähän pidempään. Tämän alle mahtuu sopivasti myös kahvipannu tai espressopannu.

Yönykerrystä

Iltaisin...tai öisin, kun toiset jo tuhisevat tässä talossa onnellisesti lämpöisen peiton alla, minä teen käsitöitä ( tai luen). Usein jumiudun tuohon sohvan nurkkaan miehen kainaloon kutomaan, mutta aikansa sitäkin vain jaksaa,
siis sitä kutomista:) 
Viime viikon kirjastoreissulta tarttui mukaan läjä Bead & Button- lehtiä. Saisipa noita tunteja päiviin oikeasti vähän lisää. Niin monta ihanaa ideaa syntyi lehtiä selatessa.
Tartuin perjantai-iltana helmilaatikkooni, näpersin ja kokeilin. Huomenna täytyy lähteä etsimään oikeanlaista lankaa, sillä nämä kokeilut tein tikkauslankaan, eikä se oikein sovellu tähän hommaan. Tekniikka tuli kuitenkin tutummaksi ja uuden oppiminen on aina mielekästä ja palkitsevaa. Jos vain omistaisin kunnon kameran, saisi näistä parempia otoksia.

Tästä se lähti.

Tyttäreni tekemässä  pipossa tämä näytti mukavalta.

Kaksi rintakorua ja rannekoru.

Neulahuovutin helmitähdille taustoiksi pyörylät. Kiinnitin tähdet muutamalla pistolla reunoistaan kiinni huopaan. Nurjalle puolelle kiinnitin rintaneulan. Yksistään nämä tähtöset on minun makuuni ihan liian BLING, mutta huopa pehmentää kyllä kivasti. Hatussa tai pipossa nämä näytti hauskoilta. Myös eleettömän villatakin rintapielessä tähti tuikki kauniisti.
Rannekorua tehdessä vain kokeilin, miten tuo kuvio tehdään ja miten solmitaan lukko jne. Tätä korua minä tuskin tulen käyttämään, mutta lapset tuntui tykkäävän, joten voisin kokeilla jostain hillitymmistä helmistä.

Ja tähän lopuksi pieni varoituksen sana: tähän hemmetti jää koukkuun!

Tilkuista ja vähän muustakin

Joulun jäljiltä kaapissa on taas hyvä läjä kankaiden rippeitä. Niistä voisi nysvätä jos minkälaista tilkkuhärpäkettä, kun vain löytäisin sitä aikaa jostain kaupan alekorista.

Tilkuista kasaaminen on mukavaa hommaa.  Sitä tulee nyhjättyä tavallaan tyhjästä ja kaappiin tulee tilaa uusille kankaille (= itselle keksitty lupa tuoda kotiin lisää kankaita!). Tuoreimmista tilkkutöistä ei kuvia ole ja työt on jo maailmalla, mutta löysin kaapin kätköistä kuitenkin joitakin jämistä ommeltuja.

Kirahvi-mekkonen on lakanakankaan lopusta ja laukun vuorikankaan jätepaloista. Painokuvan ostin käsityömessuilta, enkä harmikseni muista kuvan painajaa. Mekon kaavan kopioin lahjaksi saadusta mekkosesta. Kiva malli, helppo tehdä ja näyttää paidan + sukkisten kanssa niin puetulta. Toinen essumekko on vanhoista verhoista vuodelta... Tilkkupeiton ompelin nuorimman poikani pinnasänkyyn päiväpeitoksi. Toimi kuitenkin enempi leikkipeittona lattialla.

Nämä karamellit on paidan, pussilakanan ja mekon jämäkankaista. Nauhat ostin näihin mekkoihin ihan kaupasta. Tilkkupeiton olen tehnyt  noin 12 vuotta sitten. Näitä on kaksi, toinen vähän vaaleampi. Peittojen tilkut on verhoista, lakanoista ja pinnasängyn uudin-verhoista. Täytteenä vanhan peiton vanu.

Tilkkuinnostus on tarttunut jo tyttärellenikin. Sain joululahjaksi tämän ihanan meikkipussukan. Kyllä tyttö äidin tuntee, sillä värit on kuin minun valitsemat. Pussukka pötköttää tässä mummoni virkkaaman keinutuolimaton päällä.