Jämälankoja

Nuukan luonteeni vuoksi minulle kertyy vuosittain melkoinen läjä lankajämiä, niitä keränloppuja, mistä tulisi joihinkin sukkiin tai lapasiin kivat raidat tai kuviot, jos vain kutomisvaiheessa muistaisin sen loppukerän olemassaolon. Pari vuotta sitten neuloin jämälangoista tyttärelleni omituisen ihanan neulepaidan, jota ei kuitenkaan olla pidetty montaa kertaa. Paksuja neuleita on vain niin hankala pitää, mieluummin puen villahaalarin kiukuttelijalle ja olen nopeammin pihalla, :)

Mietin pitkään, mitä nyt tekisin näistä keränlopuista, sillä pois niitä ei voi noin vain laittaa, hyvää lankaa, eikä kaappitilanikaan ole kovin suuri. Lopulta keksin mielestäni loistavan ratkaisun. Parasta tässä ei ole se, että pääsen langanlopuista eroon, vaan se, että se tuottaa vielä jollekulle hyvän mielen.
Olen neulonut ison läjän pienenpieniä villasukkia, kokoja 10-18. Tänään sain puhelimitse luvan toimittaa sukat lastensairaalaan. Lupasivat jatkossakin ottaa sukkia vastaan, mikäli innostun niitä vielä neulomaan. Täytyy muistaa tallettaa kaikki langanpätkät.

Tässä osa sukista, loput päättelemättä.

Hyvä mieleni tuntuu jatkuvan ja saan ihmeen paljon taas aikaiseksi. Eilen leivoin lasten kanssa omenanyyttejä. Viineritaikina; kaulin-käännän-kaulin-käännän..., sisälle sisareni pihalla kasvaneita omenoita keitettynä hillokkeeksi kanelin, neilikan ja inkiväärin kanssa. Päälle lasten mielen mukaan niin paljon tomusokeria, että sokerihumala on taattu ja lopuksi vielä pursotellaan sikinsokin sokerikuorrutetta kaloripommin päälle. Arvatkaas montako minuuttia tämä keko meillä komeili?

Jottei päästä laihtumaan, leivoin vielä illaksi sämpylöitä, joiden kyytipojaksi edellispäivänä suolattu lohi. Olo oli illalla niin pulska, että tänään heräsin tuntia aiemmin ja kävelin töihin aamulla kuuden jälkeen. 

Pääni luultavasti tietämättäni ajattelee, ettei talvella sovi palella, ja laittaa minut paakaamaan lihaa luiden ympärille, niinpä uunissa paistui töiden jälkeen tuoksuva puolukkapiirakka jälkiruoaksi. 

JOS jaksaisin, lähtisin nyt pitkälle juoksulenkille, mutta ihme kyllä, EN jaksa, joten otan toisen palan piirakkaa ja alan lukea.