Sain viime syksynä elämääni rikastuttamaan uuden vaivan, eikä voimia ole ollut muuhun, kuin normiarjen pyöritykseen. Tosin arkikin on muuttunut huomattavasti, mutta mikä ei tapa, se vahvistaa, vai miten se sanonta menikään?!
Nyt huomaan, että yritän ja uskallan jälleen tehdä asioita, mistä nautin. Tuntuu, että on ELÄMÄN NÄLKÄ, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan.
Olen kyllä vuoden aikana tehnyt käsitöitäkin, enimmäkseen puikoilla suihkimista terapiamielessä. Jossain vaiheessa sukkia tuli neulottua yli omien tarpeiden ja niitä on nyt kaapissa vaikka ja mitä kokoa. Kaipa ne aikanaan käyttäjän löytää.
Katsotaan, mitä tämä elämän nälkäni, jota yksi ystäväni keski-iän kriisiksikin nimitti, tuo tullessaan. Toivon, että ainakin terveempää tulevaisuutta mukavien asioiden parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti