lapaset ajankuluksi

Sairastelu ei sovi minun hermoille. Tai pitäisi olla koko ajan niin sairas, että olisi raatona sängynpohjalla. Heti, kun vähänkin voimat antaa myöten, minä alan suheltaa omiani ja paraneminen pitkittyy. Yritin kovin olla tekemättä mitään raskasta ja keskittyä lukemiseen, T:n kanssa leikkimiseen jne, mutta huomasin eilen kantavani vaatekaappia. Kylkihän ei siitä tietenkään vasta murtuneena oikein tykännyt. Huomasin sen kyllä vasta vähän liian myöhään. Joutui sitten tuo isäntä rukka repimään levyjä seinistä ihan yksin. Epäreilua, hajottaminen olisi ollut minunkin mieleeni.
Meillä on viimeinkin jatkettu kauan sitten aloitettua sisäremonttia. Yksi lastenhuone on hävityksen kohteena. Uusitaan seinät, katto ja lattia. Katto tosin vain maalataan, muut pinnat menee kokonaan uusiksi, seinät levyjä myöten. Täytyisi miettiä, millä tuo huone kalustetaan, vanhoja rojuja sinne ei enää viedä, mutta uusiinkaan ei oikein ole nyt varaa. No, asioilla on tapana järjestyä:)
Ja aikani kuluksi näpertelin lapaset. Näitähän tarvitaan aina. T:n kommentti lapasista: "Tievät ne on, mutta minä en pilä niittä."

Pupu oli käynyt tuhoamassa T:n tutit. "Nämä on nyt ältyttäviä!, tuumasi Pikku T.