Hei!

Tervetuloa kurkistamaan! Kiva, jos jätät kommenttia.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Fransukökköjä

Tänään tartuin taas tähän itselle asettamaani haasteeseen oppia tämä tekniikka. Alku oli huomattavasti helpompaa, kuin ensimmäisillä kerroilla, mutta tasaista jälkeä en saa vieläkään. Päätin lopulta kokeilla vain erilaisia solmuja ja tupsuja, sillä muuten olisin menettänyt hermoni.
Täytyy ostaa lisää pellavalankoja, sillä epäonnistuneita alkusöherryksiä näyttää tulevan.
En siis luovuta, vaan jatkan harjoittelua. En yksinkertaisesti voi tunnustaa, etten osaa, sillä osasihan mummonikin. Joku päivä vielä näytän teille.....ei kun ITSELLENI.  :)

Perussolmuja epämääräisesti ja liian harvassa.

Harvennetut solmukuviot jo onnistui, mutta tihennys lähti väärältä riviltä, eikä näin ole oikein.

Perussolmut jo kauniimmin tiheästi ja järjestyksessä, mutta kavennus liian monella langalla, jolloin tupsun reunat tuli liian paksuiksi ja rumiksi.


Tämän päivän onnistunein osa. Yläosan aloitus täytyy tehdä erilailla, ettei tupsusta tule näin pitkä.

Harjoitus tekee mestarin tai kenties tässä tapauksessa harmaatukkaisen! :)








keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Kevättä odotellessa

Lupasin mummolleni joskus vuosia sitten, että opettelen vielä solmimaan fransuja. Siis sellaisia solmuista koostuvia perinnepitsejä, joita on käytetty entivanhaan esim pellavaliinojen päissä. Mummo oli todella taitava solmimaan ja voitti useita kilpailuja liinoillaan.
Viime viikolla kaivoin esille ohjeet perustekniikasta ja päätin kokeilla. Alku tuntui helpolta, eikä solmujen tekeminenkään mitään ydinfysiikkaa ole, mutta miten ihmeessä ne solmut saa juuri siihen paikkaan, mihin tahdon niiden menevän? Ja kuinka kummassa pitsistä saa tasaista? Vaatii lievää harjoitusta. Päätin kokeilla uudelleen vähän pehmeämmällä langalla, mutta lopputulos ei ollut sen siistimpää. Tekniikkalaji, joten harjoittelen, harjoittelen ja harjoittelen. Esittelen jossain vaiheessa vielä tekeleitäni täällä, mutta nyt en halua huvittaa ketään kötöstyksilläni.
Kävin eilen kirjastossa tutkailemassa solmukirjoja. Josko sieltä olisi löytynyt jotain uutta ja jännittävää ideaa noita fransuja ajatellen. Katsotaan, keksinkö mitään jalostettavaa ajatusta, sillä liinanpääpitseille ei oikein ole mulla käyttöä.

Kevät on aikaa, jolloin sormia syyhyttää tehdä käsitöitä tavallista enemmän. Vai johtuuko siitä, että on helpompaa ja hauskempaa kilkutella puikoilla tai surisuttaa ompelukonetta, kuin siivota pois talven pölyjä. :)

Neuloin tyttärelle lapaset, toiselle uuden pääpannan, lapaset, huivin, hihattimet ja sukat. Sisaren lapset sai nimisukat ja sisareni hiiritossukat. Nyt alkaa lanka-arkku olla vanhoista langoista tyhjä. Langanpätkistä tupersin vielä monet kymmenet minisukat ja lapaset. Vien ne taas synnytysosastolle pikkuisten varpaita lämmittämään.








sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Rakastuin spraymaaliin

Sain mummon mieheltä vuonna -89 peilin. Käsin taltalla kaiverretun. Kiemuraisen ja kukkakoristeisen, lakatun. Samantyylinen seinäkello ilmestyi lahjaksi vuotta myöhemmin ja pöytäkello muutaman vuoden päästä. Koskaan nämä kalleudet ei oikein ole löytäny paikkaansa meiltä. Liekö syynä tuo lakattu puupinta, vai tuo turhan kruusailtu tyyli.

Viimeiset 10 vuotta nämä aarteet on lojunu tuolla sisävarastossa tärkeästi paperiin käärittyinä. Kaivoin ne nyt esille ja uhkarohkeasti maalasin ne. Otin suuren riskin, sillä mulla ei ole aavistustakaan, millaisella lakalla ne oli käsitelty ja mitä siihen päälle oikeasti olisi saanut laittaa, ettei lopputulos olisi katastrofaalinen. Kiikutin kalleudet liiteriin, sillä päätin maalata ne kiiltävällä valkoisella spray-maalilla. Siellä suhuuttelin nollakelillä sinne ja tänne ja vähän itseänikin ja lopputulos on ihan ok.

Minulle rakkaan ihmisen käsin kaivertelemat esineet roikkuu nyt, ainakin toistaiseksi, ihan jossain muualla, kuin piilossa varastossa. Seinäkello hakee vielä seinää, mutta esille sekin tulee. Pöytäkello koristaa takanreunusta ja peili toimittaa prinsessapeilin virkaa nuorimman tyttären kampausleikeissä.



Kuvaan jäi vahingossa pätkä ripustussiimaa kellotaulun reunaan kiinni.  :)

Huomaan nyt, että liiteri ei ole talvella paras mahdollinen maalauspaikka, varsinkaan valaistuksen suhteen. Täytyy paikkasuhautella vielä kun kesä ja valo koittaa. Nyt saa kelvata noin.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Hulluuden rajoilla

Pari päivää on menny kuumeessa. Päätä särkee, mutta muuten olo on siedettävä. Jotain pitää aina nykertää, vaikka se ei aina niin viisasta oliskaan. Piti keksiä puuha, mitä kykenin tekemään myös makuultaan sohvalla kylmä kääre päähän nakattuna. Hullua, tiedän.

Niinpä tartuin virkkuukoukkuun. Lopputulos oli tässä vaiheessa vielä auki. Muistin, että tyttäreni virkkaili jokunen vuosi sitte amigurumeja. Siis niitä pieniä virkattuja ja täytettyjä olioita. Eihän meillä tai tietääkseni lähipiirissäkään kukaan sellasilla mitään tee, joten piti vähän soveltaa.

Pienimmäiseni innostu virkkaustuloksestani todella ja luultavasti nämä meneekin hänen leikkeihin, ellei mies ryöstä niitä työkaluikseen;). Sorminukeille on vielä jatkokäyttöäkin ja näitä täytyy tehdä vielä enemmän, sillä keksin ratkaisun erääseen keskeytyneeseen projektiini. Siitä myöhemmin.

Kötöstyksillä oli yllättävän hauska leikkiä, miltei yhtä kivaa, kuin käsinukeilla.

Langankulutusyritykseni ei näitä tehdessä etene, joten on keksittävä jotain, että saisin viimein vanhat langat kulutetuksi ja saisin korkata ne uudet! :)




Vain sika sai hännän :)





keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Lahja

Pääsin pari päivää sitte lankataivaaseen. Sain hipistellä lankakaupassa ajan kans. Ihailin värejä, tunnustelin eri lankoja ja lennättelin ideoita. Haaveilin tekeväni sitä ja tätä ja vähän vielä tuota...

Mukaan tarttui kassillinen lankoja, vaikka kotona onki vielä neulomattomia keriä. Nyt sain tehä ostoksia silti hyvillä mielin, sillä tuhlasin joululahjan, lahjakortin lankakauppaan. Joulupukki on oppinu tuntemaan minut todella hyvin, kun tietää, millä minut saa hirmuisen hyvälle tuulelle. 

Jostain syystä haluaisin uudet puikot näille uusille langoille. Ja näistä täytyy neuloa jotain ihan erilaista. Monta ajatusta on jo päässä, mutta niitä täytyy vielä hetki työstää, ennen sitä hetkeä, jolloin ensimmäinen vyöte rapsautetaan poikki. 



Suunnitellessa sitä h-hetkeä, neulon vanhoja lankoja vähemmäksi. Makkarasukat pitkällä varrella neuloin viime yönä ystäväni vauvelille viemisiksi. Nämä pysyy tutkitusti sätkiväisemmänki vauvelin jaloissa kantoliinassa roikkuessa.