Hulluuden rajoilla

Pari päivää on menny kuumeessa. Päätä särkee, mutta muuten olo on siedettävä. Jotain pitää aina nykertää, vaikka se ei aina niin viisasta oliskaan. Piti keksiä puuha, mitä kykenin tekemään myös makuultaan sohvalla kylmä kääre päähän nakattuna. Hullua, tiedän.

Niinpä tartuin virkkuukoukkuun. Lopputulos oli tässä vaiheessa vielä auki. Muistin, että tyttäreni virkkaili jokunen vuosi sitte amigurumeja. Siis niitä pieniä virkattuja ja täytettyjä olioita. Eihän meillä tai tietääkseni lähipiirissäkään kukaan sellasilla mitään tee, joten piti vähän soveltaa.

Pienimmäiseni innostu virkkaustuloksestani todella ja luultavasti nämä meneekin hänen leikkeihin, ellei mies ryöstä niitä työkaluikseen;). Sorminukeille on vielä jatkokäyttöäkin ja näitä täytyy tehdä vielä enemmän, sillä keksin ratkaisun erääseen keskeytyneeseen projektiini. Siitä myöhemmin.

Kötöstyksillä oli yllättävän hauska leikkiä, miltei yhtä kivaa, kuin käsinukeilla.

Langankulutusyritykseni ei näitä tehdessä etene, joten on keksittävä jotain, että saisin viimein vanhat langat kulutetuksi ja saisin korkata ne uudet! :)

Vain sika sai hännän :)