Tietysti voin, ompelu on aina kivaa ja sitä paitsi meidän isiä on hauska kauhistuttaa. Isi niin tykkää näistä tyttö-hörselöistä. Hih
Kuskas se minut sentään kangaskauppaan ostoksille, tuli kiltisti jopa sisälle ja leikki ymmärtävänsä kruunukankaan valinnan kanssa pähkäilyäni. Kiitettävä suoritus.
Näin joskus jossain blogissa tai nettikaupassa sängynpäälle viritetyt verhot, missä oli kruunu. En tarkkaan muista, millainen se oli, mutta varastin siis idean jostain.
Verhokankaaksi valitsin läpikuultavan valkoisen ja pirullisen liukkaan kankaan, joten ompelin ylös suikaleen paksumpaa verhokangasta, näin kruunu pysyy paremmin paikoillaan. Kruunu on ohutvanuista tikkikangasta kumminkin puolin ja välissä on vielä tukikangas, jotta sakarat pysyy ryhdikkäinä. Timanttinauhan surautin kiinni kruunun alareunaan, näin timantit ei paista silmään liian bling, kun vähän uppoavat tuohon verhoon.
Hopeaa, ruusuja ja prinsessoja en tähän hörhötykseen enää sotkenut, mutta kultaista satiininauhaa senkin edestä.
Verhon yläreunassa on kuja, mihin pujotin muovista listaa, mitä löytyi vielä pätkä varastosta. Taivutin listan ympyräksi, kiinnitin tyttären urheiluteipinpätkällä ja peitin liitoksen kultaisella satiininauhalla.
Kruunu ei ole ainakaan vielä millään kiinni, sillä se on niin soppeli, että pingottuu tiukalle rinkulan ympärille. Paksumpi verhokangas sitoo sen aika hyvin paikoilleen. Katsotaan, miten meidän prinsessa saa sen singahtelemaan leikeissään. Koko komeus roikkuu satiininauhojen varassa kattoon kiinniteltyssä koukussa.
En ehtinyt ottaa kuvia silitetyistä verhoista, rinsessa toimi nopeana ruttaajana.
"Kiitos äiti, että mietit niin tarkkaan, miten se tehdään. Tästä tuli aivan ihana. Eikä haittaa, vaikka ei ole ruusuja."
Toivottavasti näkee ruusuisia unia. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti