Viime kerrasta onkin jo vuosi. Aika on kulunut pääasiassa töitä tehden. Olen käyttänyt vapaa-aikani lasten kuljettamiseen harrastuksissa, pyykin pesuun, siivoukseen, pihan hoitoon, itseni liikuttamiseen ja hieman murehtimiseenkin. Vuosi on mennyt siivillä ja on ollut voimia vievä, mutta myös antoisa.
Elämään tuntuu mahtuvan paljon vastoinkäymisiä....mutta onneksi elämällä on joskus myös tapana yllättää iloisesti. Toisinaan tuntuu, että asiat järjestyy ihan itsestään, kun ei suuremmin murehdi. Joskus pään hakkaaminen lujasti ja toistaen seinään on ainoa tapa selvittää jokin asia. Joskus on vain pakko luovuttaa ja yllättäen asia selviääkin juuri luovuttaen parhain päin. Vaivihkaa murheet onkin kääntyneet voimaksi tai avanneet uusia ovia. Surun keskellä huomaa olevansa kiitollinen monesta asiasta, mutta tulee myös miettineeksi asioita, mitä on elämässä saavuttanut tai kokenut ja mitä vielä haluaisi nähdä. Montaa asiaa ei etukäteen tiedä ja ehkä juuri se tässä elämässä onkin ihanaa.
Tulipas syvällistä. Mikähän se minut sai tämmöisiä pohtimaan. Liekö syynä lähestyvät synttärit vai .......................Kuka tietää?
Piti siis vain sanomani, että olen jälleen palannut. Toivottavasti paremmalla tuloksella, kuin viime syksynä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti