Eilen huomasin eksyneeni kauppareissulla kangaskauppaan; edelliskerrasta oli vierähtänyt luvattoman pitkä aika. Mukaan tarttui pari kangasta, mistä lupasin surautella tyttärelleni housut ja paidan. Katsotaan, missä välissä ehdin kaivaa nuo pölyttyneet koneeni taas esille. Kummasti on luomisvimma taas heräämässä. Ihanaa. Kohtahan saan taas ommella vanhojenpäiväpuvunkin, kun tulee vanhimman tyttäreni vuoro tanssahdella. Tällä hetkellä on vielä pari hakusessa, mutta kiristetään vaikka isoveli tanssittajaksi, ellei kukaan vapaa ja innokas nuorimies ilmottaudu vapaaehtoiseksi.
Työtkin sujuu suurempia miettimättä helposti ja mielekkäästi. Kävin työhaastattelussa Helsingissä viime viikolla ja nyt odotellaan, poikiiko se uusia tuulia työrintamalla. Pitäkää peukkuja.
Junamatkalla ajatukset meni melkoista vuoristorataa, itketti ja nauratti vuoronperään. Neuloin tyttärelleni lapaset tuolla matkalla. Ensimmäisessä lapasessa on silmukoiden syntyä säestänyt odotus, jännitys, into ja vähän pelkokin. Toinen lapanen valmistui paluumatkalla ihan eri tunnelmissa. Mieltä vaivasi yhtä aikaa ilo, suru, ikävä, onni, ja silmukoihin taisi sulaa muutama kyynelkin. Lapaset on ihan tavallisen tylsät väritystä myöten, mutta tulen muistamaan nämä harmaat lämmittäjät kyllä ihan muuna, kuin tavallisina.
Työviikko on mennyt hujauksessa. Tiistaina täytin pyöreitä ja kenties osittain siitä syystä päivä oli tavallista raskaampi. Kukkalähetti sai minut vielä itkemään kaikkien työkavereideni ja asiakkaiden edessä. :)
 |
 |
| Ehdin kuvata ennen ensimmäistä pakkasyötä. |
Nyt lenkkarit jalkaan ja juoksemaan. Juoksukin kulkee mukavasti, eikä kaverini penikkatautikaan ole ilmestynyt vaivaamaan. Pitäisikö koputtaa puuta, ettei vain katoa tämä AURINKONI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti