Kiirettä pitelee:)

Tänään minusta on tuntunut siltä, että kello juoksee paljon lujempaa, kuin minä ikinä. Minusta se on hieman epäreilua. Olin illalla laittanut kellon soimaan tavallista aikaisemmin, mutta aamulla yrittäessäni istahtaa hetkiseksi kahvikupin ääreen lehteä lukemaan, tajusin olevani melkein myöhässä. Kuka sen puolituntisen minulta tuhlasi?
Töissä suhelsin kieli vyön alla, mutten ehtinyt silti  ruokatuntia viettämään rauhallisen lounaan merkeissä, vaan hotkin epäterveellisesti seisaaltaan tonnikala-raejuustosotkun jatkaakseni töitä. Lopulta työkaverini huomautti kellon raksahtaneen jo yli neljän....
Onneksi olin eilen reipas ja valmis karjalanpaisti odotteli kotona perunoiden keittäjää ja salaatin pilkkojaa.

Hommat ei tekemällä lopu ja kello ei pysähdy, vaikka kuinka pyytäisin. Siispä  pyykit on pesty, tyttären hiukset leikattu, lapaset ja sukat päätelty, toisen tyttären housut kavennettu, huominen ruoka on uunissa, ylihuominen keitto kiehuu ja ..........

Vaikka tekisin kuinka, en saa muiden mielestä riittävästi aikaiseksi. Teinit narisee ja nuorimmaiset kiukkuaa. Pitäisi muuttua vanhojenpäiväpuvuksi, ommella paita, neuloa uudet sukat, leipoa jotain hyvää, pestä pyykit nopeammalla tahdilla, viedä sinne ja tänne ja ostaa monenlaista ja olen aina jollekkin jotain velkaa! Enkä edes ymmärrä, miten voin olla lapsille velkaa, sillä heidän rahat tulee joka tapauksessa minun lompakosta!

Jatkan kellon kanssa kilpajuoksua ja alan neuloa ärtyneelle neidille sukkia. Laitan puikot kilisemään, neulon sydämeni kyllyydestä ja ojennan tyttärelle valmiit sukat aamuksi kouluun. :) Siitäs saa kiukuttelija!

Esimieheni seisoi tänään kahvikuppi kädessä työhuoneeni ovella ja seurasi työni valmistumista. "Yksinkertainen on kyllä kaunista!", hän totesi. Puhuikohan hän työstäni, vai minusta? :)

Ei kelvannut tyttärelle. Sain siis uudet lapaset itselleni!:)

Yksi blondikin löytyy.

Vähän näyttäisi siltä, että nämäkin alkaa kihartua.
Voi tyttö riepu!