kännykänsuojia

Tyttösille jouduttiin uusimaan puhelimet entisten hajottua atomeiksi. Mikähän siinäkin on, että oma, kaupan halvin känny toimii uskollisesti vuodesta toiseen, mutta noi tyttärien soittopelit ei kestä.
Minä en tietenkään heitä hermostuksissani puhelinta seinään, enkä kompuroi pyörällä puhelin farkkujen taskussa.
En myöskään maalaa puhelimen kuoria kynsilakalla uuden värin toivossa, enkä käytä puhelinta vasarana laukunlukon petettyä.
Minulla ei ole tapana (tai en ainakaan tunnusta) tehdä puhelimella videoita legoukkojen seikkailuista, eikä nauhoittaa vuoden 2016 Idols-finalistien treenausta. Myös pulkkamäkeen mentäessä jätän puhelimen pois taskusta, enkä yritä kellottaa puhelimella, kuinka nopeasti alas pääsee.
Olen pyrkinyt uimaan ilman puhelinta, enkä puistele rantakassia laiturilla (puhelin tietenkin siellä kassissa).
Pois se minusta, että syyllistyisin pesemään karkkipäivänä sokerikuorrutetun puhelimen tarkoituksella vessan lavuaarissa fairylla. (Toitotan kyllä aina kaikille, että Fairy on oikeasti loisto aine moneen pulmaan.)
Olen myös pyrkinyt olemaan avaamatta olut- tai limsapulloja puhelimella, enkä anna puhelintani puoleksi vuodeksi kaverilleni lainaan, vaikka kuinka kävisi sääliksi kaverin kännyttömyys (hauska sana).

No, vahingoille ei tietysti voi  mitään ja puhelimethan hajoaa tietysti AINA vahingossa.

Yritän nyt minimoida niitä vahinkoja ja tekaisin pikaisesti pari kännykänsuojaa. Täytyy suunnitella kauniimpia ajan kanssa. Nämä tuli tehtyä ensihätään. Toinen eurokankaan puuvillasta surautettu (estää ehkä puhelimen katoamisen), toinen huopanen langasta konehuovutettu putkelo (tarkoituksena olis suojata näyttöä käsilaukussa). Tähän vahinkojen minimointiin palaan vielä jossain vaiheessa. :)