Joka vuosi meidänkin tyttöset saa kavereiltaan niitä ah niin ihania sydänmukeja, jotka päätyvät lipaston alimmaisen laatikon peränurkkaan, kun ei niitä tunnesyistä kuulema saa hävittää, eikä niitä käyttöönkään haluta ottaa. Mie ku oon niin perusteellisen ranttu, että mukienkin pitää olla sävy sävyyn tai ainakin jotenkin esteettisesti minun silmää miellyttäviä. Kynäpurkkejakin tarvitsee yhdessä taloudessa vain rajallisen määrän, eikä ne tiimari-halpahalli-made in vinkuintia -mukit kestä edes konepesua ja meillähän ei pestä mitään käsin, paitsi paistinpannut.
Toisesta lipaston laatikosta pursuilee lahjuksia nro 2, eli reppumaskotteja. Kivojahan ne on, suloisia, pehmeitä ja herttaisia, mutta niin ilmeettömiä. Yleensä niissä on vesipesu kielletty -merkki ja ainakin meidän lasten reput tuntuu sotkeentuvan pikavauhtia, samoin ne maskotit. Heittelevät luultavasti repuilla toisiaan koulun käytävillä, missä ei säästösyistä ole nykyisin kovin puhdasta. Sukatkin sotkeentuu niin mustiksi, ettei niitä saa millään omo-infon konsteilla puhtaiksi. Ja ne maskotit alkaa näyttää karvalakkipäisiltä räkätautisilta kuristuneilta ufomiehiltä.
Minä pyöräytin ystävänpäivän kunniaksi olohuoneeseen uuden järjestyksen. Kirjahyllyt ja sohvat vaihteli paikkaa, samalla tuli huiskattua pölyt kirjoista ja niiden takaa. Nyt olohuone näyttää suuremmalta ja lempeämmältä. Tyttäreni sanoi, että meillä näyttää nyt rikkaammalta. Mitähän sekin tarkoittaa?
Sain mieheltäni ystävänpäivälahjaksi suudelman lisäksi kiitoksen siivouksesta ja ison läjän suklaalevyjä. Luultavasti tässä oli hieman oma lehmä ojassa. (Näkisittepä kuinka nopeasti voi karkkipussi tyhjetä tai suklaalevy kadota.)
Minä leivoin ystävänpäivän kunniaksi (oikeasti siksi, kun paleli) lämmintä pullaa.
Toivotan HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ ihan jokaiselle ystävälle, tuttavalle ja kylänmiehelle paljastaen samalla, etten ole lähettänyt yhtään korttia, enkä tekstiviestiä tämän päivän vuoksi. Ihan piruuttani.
Njam, raparperipiirakka on niin suurta herkkua. Suloista ystävänpäivää!
VastaaPoista