Ihanuus!

Minulle ja miehelleni tarjottiin kunniatehtävää. Meidät pyydettiin kummeiksi pienelle ihanalle pojalle. Vastasimme kiitollisina myöntävästi ja ristiäiset ovatkin jo ensi lauantaina. Ihanaa, kerrassaan mahtavaa.
Kävin ostamassa kankaita ja hurauttelin pienokaiselle pari vaatetta viemisiksi. Lisään pakettiin sylitys-, halaus- ja kuuntelulupauksen. Mukavaa, kun he asuvat niin lähellä, pääsen sylittelemään melkein aina, kun haluan. Meidän sukuun on syntynyt näitä ihanuuksia vastikään monta, olen heistä kaikista kovin onnellinen.

Tämä puku valmistui  pikaisesti saumurilla huristelemalla. Ainoa asia, mikä tökki pahemman kerran, oli minun koneet. Saumuri sanoi sopimuksensa osittain irti, suostuu tekemään enää 3-lankaista tikkiä ja ompelukone alkoi sultata tietysti juuri silloin, kun sitä vähiten toivoisi. Paita oli napinläpeä vaille valmis, kun töks, kone jumi  jättäen samalla ikävän sultun kankaaseen. Varovarovasti purin sitä pisto kerrallaan, mutta jälkihän siihen tietysti jäi. En uskaltanut kokeilla uudelleen, vaan ompelin napinläven käsin. Onneksi sekin on joskus tullut harjoiteltua. Sain sen jäljenkin lopulta peitetyksi. Surautin vielä piposen jämäkankaista ja koristelin lahjapussukan samalla kankaalla.

Tämä kangas valikoitui mukaani kaupasta syystä, että T sai joululahjaksi tästä samaisesta kankaasta (keltaisena) valmistetun paidan. Paita oli sekä T:n, että minun lemppari, narulta päälle ja aina uudelleen. Kangas oli todella hyvä, paitaa pestiin varmaan sen sata kertaa, eikä värit haalistuneet. Paita muutti sukulaispojan kaappiin vielä hyvässä kuosissa. Toivottavasti uusi pienokainen (tai hänen äitinsä) on tähän paitaan yhtä tyytyväinen (tai edes vähän) ,kuin minä siihen keltaiseen.
Huomenna menee koneeni huoltoon, heti aamusta, maksoi mitä maksoi!

Nämä tarttui kaupasta mukaan.

Ja nämä niistä kankaista syntyi.

Tässä se kirottu napinläpi!

Pipo puoleksi vuoritettu, korvat suojattu.

Koko pläjäys tukitaan tähän kassiin.