Tuplasuklaa-mansikkavaahtokarkki kermavaahdolla

Otin käsittelyyn vielä pari pieneksi jäänyttä 74 senttistä mekkosta. Meinasin pyyhkäistä mekoilla pölyt, niin itaraa hommaa purkaminen oli. Kirosin itseni; miksi ihmeessä sitä oli pitänyt päällitikata jokainen sauma ja tehdä kaikenlaisia taskuja ja höpötyksiä pikkuisiin mekkoihin.

Meidän T on ihastunut meikkeihin ja hiuskoristeisiin. Olen yllättänyt hänet useasti kylpyhuoneesta meikkaamasta. Poskipunaa on sudittu naama täyteen ja vaatteissakin on hento pölykoristus. T tykkää tutkailla  purkkeja ja purnukoita kysellen, mitä mikäkin on ja miten sitä käytetään. Hän kantaa kainalossaan jatkuvasti käsilaukkua ja käy ostoksilla. Tästä naisellisesta höpsötyksestä isi ei aina ole niin innoissaan, minusta se on vain hauskaa ja herttaista. Huomaa, että piskuisella on teini-ikäisiä isosiskoja.
Tästä päästäänkin siihen, miksi ompelin tämmöisen hörhötysmekon. T :llä ei ollut rinsessamekkoa. Nyt on. Tämän karamellikoltun tekeminen oli kaikessa öllötyksessään huisin hauskaa. Tähänkään en saanut niitä hihoja, sillä 74 senttiset mekot on aika pieniä, joten kangas loppui kesken.

Eihän tämä mekko aivan aitoa prinsessakamaa ole, tästähän puuttuu pitsit, frillat ja rusetit, mutta niihin en kuitenkaan sorru. Tämä vaaleanpunaisuus saa riittää.

Keiju vai kärpänen?

Takana halkio, mihin tein kankaanjämästä napin.

Kärpäskeijun taikomat kukat jatkuu takakappeleen puolelle.