Kevätpipo

Siivosin lankakätköjäni. Olen onnistunut pienentämään lankakasaani  talven aikana huomattavasti, arkun kansi mahtuu ensi kertaa kunnolla kiinni. Käteeni sattui yksi kerä puuvillalankaa. Yritin muistella, mitä varten olin sen joskus ostanut, mutta sitä tietoa ei muistini lokeroista löytynyt. Nappasin virkkuukoukun käteen, siivous sai siis jäädä ja virkkailin ensimmäisen kevätpipon.
Pipon syntyminen ei ollutkaan ihan koukun suihkimista, vaan vaati muutaman virkkaa-pura-virkkaa tuokion. Halusin pitsimäisen pinnan, mutten reikiä. Ohjetta minulla ei ollut, halusin keksiä idean itse. Jälleen huomasin, että olen yksinkertainen tai ainakin tykkään yksinkertaisista asioista. Pylväitä laskien pipo lopulta valmistui. Virkkasin vielä koristeeksi pari kukkasta ja lisäsin väriksi paljetit ja helmet kukkien keskustoihin. Pikku T on leikkinyt pipo päässä koko päivän, joten ihan onnistunut tekele kai tämäkin. Täytyy painaa mieleen, miten tämän tein, sillä valkoinen ei pienen päässä kevään kura-aikana palvele. Hih, keksinhän minä hyvän syyn lähteä jälleen lankaostoksille. Hyvä minä!