Edeltävän viikon hommat tuli tiivistettyä yhteen lauseeseen.
Aurinko uskalsi näyttää naamaansa tällä viikolla pitkän pimeyden jälkeen. Voi miten se piristikään mieltä ja sai naaman väkisinkin hymyyn. Pakkanenkaan ei saanut aurinkoista oloani nujerrettua, vaan tuntui ihan piristävältä.
Onhan tälläkin asialla tietysti nurja puolensa. Enää ei voi sulkea silmiä kaikelta pölyltä ja köllötellä tyytyväisenä kynttilänvalossa, sillä aurinko-armas on armoton. Tartuin tarmokkaasti luutuun ja kolusin kolon jos toisenkin puhtoiseksi. Kiitin aurinkoa oikeasta ajoituksesta, sillä meillä juhlittiin viikolla kahdet synttärit, 2v ja 10v. Eipä tullut mummeilta ja kummeilta pyyhkeitä tupatarkastuksessa.
Ihminen ei kai ole koskaan täysin tyytyväinen, en minä ainakaan, vaan aina pitää nurista jotain. Nyt juhliin leipominen sujui joutuisasti mieheni avustuksella, mutta valitin kiertoilmauunin puuttumista. Nii-in....
Kävin viime maanantaina lahjaostosten yhteydessä kirpparilla. Löysin kolmet huopatossut, kaikki väärän kokoisia. Tuo jäi harmittamaan sen verran, että päätin tehdä oikean kokoiset itse. Kudoin putkelot hahtuva-langasta ja aloin neulahuovuttaa sen päälle. Muotiksi leikkasin jalkani kokoisen palan vaahtomuovia. Työ oli yllättävän kova. Miljoona neulanpistoa on alakanttiin arvioitu. Näihin tossuihin upposi monen monta tuntia. Ehdin jutustella tyttösten kanssa pari iltaa neulalla tökkien. Yhden illan huovutin ja keskustelin mieheni kanssa autoista (toisin sanoen nyökkäilin ja olin ymmärtävinäni) ja pari iltaa sotkin sohvaa villapölyyn (en suosittele mukaansa tempaavaa elokuvaa neulan kanssa katsottavaksi, sillä nyt on kädessä muutama mukava reikä).
Tossujen reunan huolittelin virkkaamalla. Huovutin vielä koristeeksi sydämet.
Nyt tossut on jalassa ja mukavilta tuntuvat. Materiaalien hinnaksi arvioisin 5€, vaikka eipä näihin nyt mennyt tietysti euroakaan, sillä nämä on kasattu niistä jämistä, mitä kaapeista löytyi. Siitä syystä tämä laikukas kuviointikin; tasavärisiin ei olisi villa riittänyt. Tossut on laminaatilla liukkaat, joten voip olla, että kiinnitän pohjaan vielä nahka- tai kumipalat (sittenhän näillä voisi hipsiä tuossa pihallakin). Tai sitten en.
Söpöset tossut olet tehnyt! Voikun mun aikani riittäisi tuon huovuttamisen opetteluun. Tahtoisi niin osata ja nämä sinun työsi vielä vaan lisäävät löylyä :)
VastaaPoistaSehän on vain hyvä, että jotkut asiat odotuttavat ja muhivat kunnolla. Tiedä, mitä ihmeellisen ihanaa sitten ajallaan luotkaan. Ei tämä minunkaan aika tahdo riittää kaikkeen, mitä tahtoisin tehdä...jos sitten eläkkeellä:)
VastaaPoistaHuopatossujen tekoon kerätään täälläkin energiaa...jos sitten jonain päivänä...! =)
VastaaPoista