Olen ollut vuosisadan taudissa, ensin keuhkoputkentulehdus, mikä astmaatikkona tarkoitti keuhkokuumeen pukkaamista päälle. Onnistuin menemään kohtuu heikkoon kuntoon, joten ryin itseltäni pari kylkiluuta sököksi, joita nyt koetan parannella. Saapas nähdä, kuinka pitkä operaatio tämä on. Lääkitys on ainakin kohillaa; heräsin tänä aamuna karmaisevaan varpaiden paleluun etupihan kuistilla, ovi takanani lukossa. Piti soitella ovikelloa, että pääsiskö sitä kotiin takaisin nukkumaan. Huoh....
Neulominen ei vielä oikein suju, kylki on sen verta kipeä, mutta täytyyhän sitä jotain pientä keksiä, ettei pää vallan sekoa tekemättömyydestä. Kaivoin kaapin kätköistä kaikki päättelemättömät sukat ja lapaset. En tiedä, mikä tuossa päättelyssä ärsyttää, mutta usein se jää neulottavan valmistuttua odottamaan jotain ihmehetkeä....Olihan näitä taas kertynyt muutamat. Lisää luultavasti löytyy, kunhan jaksan etsiä kaikki kätköni. Huomasin, että varsin synkkiä ja ilman kuvioita tai raitoja neulottuja töitä on tullu kesällä tehtyä. Pitäisikö huolestua?
Langanpätkät olen taas neulonut pikkulapasiksi ja -sukiksi, ne menee jouluna sairaalalle lahjoituksena, ihan kuten viime vuonnakin.
Jatkan kaappien tutkimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti